Koirahistoriani
alkoi
kaupunkilaistyttönä Lahden asuintaajamassa.
Lapsuudenkotiini emme voineet
koiraa ottaa veljeni harmittavan allergian takia, mutta vein ulos
monenlaisia naapureiden
koiria. Mieleenpainuvin näistä ulkoilutettavistani
oli Fanny, sekarotuinen
narttukoira. Fannyn kanssa ulkoilin paljon 1970–80-lukujen
taitteessa. Fanny
oli aina irti kanssani ja totteli hyvin, opetin sille joitakin
temppuja, esim.
silloiset palveluskoirien tikapuut. Ohessa kuva minusta ja
Fannysta v. 1980.
Irlanninsusikoiriin
tutustuin
1970-luvun lopulla serkkujeni luona Juupajoella. Irlisten vaikuttava koko ja ystävällinen
käytös tekivät minuun suuren vaikutuksen ja
päätinkin joskus ottaa
itselleni samanlaisen koiran. Toiveeni toteutui vasta vuonna 1992, kun
muutin
omaan asuntoon. Irlikseni valitsin ” huolellisesti ja tutkien
”, ensimmäisestä
mahdollisesta pentueesta, puhelinsoitolla.
”Koiravalintaani” ei kuitenkaan
koskaan tarvinnut katua, kun sain ensimmäiseksi koirakseni Cason,
irlanninsusikoirauros Daddy’s Dream Casanova. Caso oli hyvin
tottelevainen ja
helppo koira, jonka kanssa innostuin tokosta ja siinä
kilpailemisesta. Saimme
hyviä tuloksia alemmista luokista, kuvassa olemme
näiden palkintojen kanssa vuonna 1995.
Koirien
kasvatus oli tarkoitus
aloittaa irlanninsusikoiranartulla Dani,
Daddy’s Dream Danone. Dani
kuitenkin vioitti takajalkaansa, niinpä sen
jalostuskäyttö sai jäädä.
Anoin
kuitenkin kennelnimen Casmar’s samoihin aikoihin vuonna 1997.
Australiankarjakoiriin
tutustuin,
kun Helge (Mustantuulen Helge) oli meillä hoidossa
pentuaikanaan. Samoihin
aikoihin oli tarkoitus hankkia uusi koira taloon. Halusin
palveluskoirarotuisen
koiran, joka soveltuisi paremmin koulutukseen ja kilpailemiseen.
Tarkoitus oli
hankkia hieman suurempi koira, mutta pidimme Helgen luonteesta ja
olemuksesta
kuitenkin niin paljon, että päädyimme
ottamaan sen pennun, Mersun syksyllä
2001.
Alun perin emme hankkineet karjakoiraa työkoiraksi tilalle,
mutta ovathan nuo
töissä apuna olleet.
Varsinainen
koirien kasvatus
alkoi vuonna 2003 Mersulla,
australiankarjakoiranarttu Lebensberuf Marine
Mercedes. Sen pennuista jätin yhden nartun itselleni, Mantan. Valitsen koirilleni ”sulhot” parantamaan, vahvistamaan
ominaisuuksia, joita pidän
karjikselle tärkeinä: Rodunomainen, voimakas,
persoonallinen, miellyttämisenhaluinen
ja työintoinen luonne, sekä terve rakenne ja rodunomainen
ulkonäkö.
Koiramaiset kurssit, joita olen käynyt
- Tottelevaisuuskoulutusohjaaja
v.1996
- Tokon liikkeenohjaaja v.2003
- Tokon koetoimitsija v.2003
- Näyttelytoimitsija v.2004
- Kasvattajan peruskurssi v.2002
- Koirankouluttajakurssi I v.2008
- Luonnetestitoimitsija v.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti